07.02.2018: Mielen valo ja varjot -runokilpailu on ratkennut!

Mielen valo ja varjot -runokilpailuun tuli yhteensä 764 runoa 470 henkilöltä. Osallistujista miehiä oli 20%. Osallistujien keski-ikä on 71.

Kaikki kilpailuun lähetetyt runot käsittelivät vanhemman aikuisen elämän tunteita monin tavoin. Aiheina runoissa oli mm. lapsuuden muistelu, elämän kriisit ja menetykset, kaipaus, rakkaus, ilo, elämän punnitseminen, vanhemmuus ja isovanhemmuus, perhe ja lapsenlapset.

Runokilpailun esiraati totesi yhteen ääneen, että jokainen runo avasi oven vanhemman aikuisen mielen maailmaan. Runot ilahduttivat, saivat ajattelemaan ja toivat lohtua. Runoraati koki koskettavimpien runojen valinnan olevan lähes mahdotonta. Esiraati valitsi kaikista runoista 19, jotka lähetettiin luettavaksi runokilpailun päätuomari Katri Helenalle. Katri Helena valitsi näistä runoista kolme koskettavinta, joiden kirjoittajat ovat

  • Olli Pohjola, 57, Helsinki: Ennen kuin...
  • Eila Itkonen, 67, Hurskaala: Leskimies
  • nimimerkki "Anneli", 59, Varkaus: Kalligrafiaa

Voittajat palkittaan lahjakortilla Lehmirannan lomakeskukseen, Saloon.

Lisäksi kaikkien runokilpailuun osallistuneiden kesken arvottiin kolme kirjapalkintoa. Arvonnan voittivat Rauha Suutarinen, Birgit Yrjönmäki sekä nimimerkki "Valoon päin".

Sydämelliset onnittelut kaikille voittajille, ja lämmin kiitos kaikille osallistuneille koskettavista runoista!

Voittajarunot

Olli Pohjola: 

Ennen kuin katsoin kahta yhteenkietoutunutta sydäntä hautakivessäsi.
Ennen kuin sytytin hautakiveesi kynttilän.
Ennen kuin hautakivesi asetettiin paikoilleen.
Ennen kuin arkkusi laskettiin hautaan.
Ennen kuin pudotin kukkani arkkusi päälle.
Ennen kuin hautasi luotiin umpeen.
Ennen kuin kukkameri peitti hautasi.
Ennen kuin kuljimme kaatosateessa hautasi äärelle.
Ennen kirkkoa.
Ennen kuin suljimme arkkusi kannen.
Ennen kuin suutelin otsaasi viimeisen kerran.
Ennen teho-osastoa.
Ennen kuin suutelin lämmintä otsaasi viimeisen kerran.
Ennen kuin sairastit sen yhden ainoan vuorokauden.
Ennen lääkärin "nyt puhutaan tunneista, ei vuorokausista".
Ennen sairaalaa.
Ennen kuin.
Tuntia ennen,
kuin huonossa tai hyvässä elokuvassa,
juuri ennen lopputekstejä,
viimeinen sanasi puhelimessa: palataan.

Niin, rakkaani, palataan.

Eila Itkonen:

Leskimies

Vili. Vilii...
Tulehan sisälle.
Ruvetaan pöperölle.
Ostin vähän makkarata.
Tällä kertoo parempata.
Juhlitaan vähän.
Ajatella.
Siitä on jo vuosi,
kun jäätiin emännätä.
Kyllä se Raija
sinuakin paijas.
Eikä ihme.
Olit meijän lapsi.
"Hau,hau.."
Ai, huomasit kuvan.
Niin, kyllä oon itkenyt.
Laitoin kynttelit.
Ostin itellein pizzan.
Syyvväänhän nyt.
Oi, niitä aikoja
ennen syöpätautia.
Mitenkähän tässä pärjeis,
jos ei ois Ulloo.
Nyt kun se tulloo,
annan sille lirrauksen
konjakkipulloo.
Vili, elä hauku.
Se on Ulla.
Suahaan tuas kahvia ja pullaa.
"Oli se mukava kun piäsit.
Rutista, rutista kovasti.
On ollu niin ikävä."

"Anneli":

Kalligrafiaa

Valitset huolella
sopivan kokoisen tussin,
oikaiset ryhtiäsi
ja etsit oikean aloituskohdan.

Vaalea kartonki edessäsi
odottaa malttamattomana
niin kuin minäkin.
Ensimmäinen kirjain hahmottuu,
se on suurempi kuin muut,
mustan värin viivat ja kaaret
tanssivat niille määrätyn
koreografian mukaan. 

Ihailen sormiesi liikkeitä,
ne ovat höyhenenkevyet
silloin kun täytyy,
ja lujat kun kirjain niin tahtoo.
Yhä vielä ne minua kiehtovat,
kätesi liikkeet,
eivät ne ole niin kuin nuoren,
mutta vakaat ja kokeneet.

Vieläkin katselen sinua,
kun viimeinen rivi piirtyy
hitaasti vaalealle pinnalle
"Rakkaus ei koskaan katoa".

Nyt se on valmis.



Takaisin